Pientä taukoa on ollut tässä raportoinnissa.

Tuossa eilen illalla hätkähdin vielä puoliunesta hereille. Yhtäkkiä pälkähti päähän, että ovis tais mennä jo tässä kuussa? En ole nyt laskenut päiviä, mittaillut lämpöjä, häslännyt testien kanssa, en mitään. Ei hajua kiertopäivästä. Muistin vain että kp 1 oli lauantai, ja aloin pohtia oliko menkoista viikko, kaksi vai kolme.

No, hälytys oli väärä, tarkistin kalenterista, ja ovista voisi odotella vasta ensi viikon alkuun. Onhan se toisaalta varmaan ihan hyvä että en nyt hirveämmin pohdiskele näitä asioita yrittämisasioita (eikös minun nyt kuuluisi raskautua kun en edes ajattele asiaa?), mutta toisaalta jotenkin lamaannuttavaa ajatella etten edes MINÄ viitsi enää vaivautua koko hommaan, kun ei se kuitenkaan onnistu.

Labratestieni tuloksetkin tulivat tuossa perjantaina, niissä ei mitään. Ihan mahdut viitearvoihin, totesi labrahoitsu puhelimessa. En jaksanut edes hämmästyä siitä mihin testeihin Ylipääjumala oli lähetteen laittanut. Lähetteitä oli roiskittu kolesteroliarvoista lähtien kaikkeen mahdolliseen, kilppariarvotkin oli uudestaan vaikka vein laput ihan tuoreeltaan otetuista. Ihan kiva kai sinänsä. Eikä löytynyt hyppykuppaa, neekerisankkeria eikä muutakaan sp-tautia.

Soittoaika Ylipääjumalalle on joskus ensi kuussa. Mikäs tässä sitten odotellessa. Jahka miehenkin tulokset tulee vois käydä kolkuttelemassa yksityisen ovella.