Hiphei, inssiin päästiin sittenkin, joten sen helkkarin hoitojonottelun ja odottelun odottelu ei sittenkään siirtynyt kuukaudella! Toki tässä sen verran on koiraeläimiä haudattuna, että ensin pitää odottaa kuukautisia, jonka jälkeen pitää odottaa soittoaikaa, jonka jälkeen voi odottaa lekuriaikaa, jonka jälkeen - hiphei uudestaan - voikin jo odotella lähetettä odottelemaan ICSIn esitutkimuksia, jonka jälkeen voikin odotella jo varmaan suunnitteluaikaa, jonka jälkeen voikin sitten jo ihan kohta hetimelkein odotella ICSIä! Whuptiduu! Lukijakilpailu: kuinka monta kertaa sana "odottelu" tai jokin sen taivutusmuoto mainitaan tässä blogissa? Oikein vastanneet voivat ryhtyä odottelemaan jännittäviä palkintoja!

Jospa kerron kiinnostuneille ja vaikkapa vähän vähemmänkin kiinnostuneille (miks te sitten tätä luette?) vähän tapahtumien kulusta. Teksti sisältää voimakkaita kohtauksia, eikä sitä suositella herkimmille lukijoille, eikä varsinkaan omaa ensimmäistä inssiään odottaville (Pikku Hiiri, lopeta lukeminen nyt.)

Aamulla siis porhallus pelipaikoille, ja mies vei oman panoksensa tiskille. Kuten ehdin jo Pikku Hiiren blogissa (ethän muuten enää lue tätä?) käydä pätemässä, hoitsuilta oli saatu etukäteisvaroitteluja näytteen kuskaamisesta kovilla pakkasilla. Välillä kävin kierroksen kaupungilla, ja palasin sovitusti kahden tunnin jälkeen odottelemaan omaa osiotani. Toimenpidehuoneeseen pääsin vasta tunnin kuluttua tästä, mutta jotta homma ei kävisi tylsäksi, keksi hoitaja sentään ehdottaa että odotan ilman housuja. No, onneksi alan jo moiseen tottua ja jonotan commandona yhtä luontevasti kuin Iines Ankka konsanaan, mutta kysynpä vaan viivästyttäisikö se muka oikeasti kovinkin paljon aikatauluja, jos potilaiden annettaisiin pitää pöksyt jalassa edes siihen asti että on kätellyt lekurin? Lupaan kyllä kuoriutua omistani supermiesvauhdilla jos se siitä on kiinni.

Itse toimenpidettä en osannut etukäteen sen kummemmin jännittää, koska tässähän nyt ei hirveän isoilla panoksilla pelata, ja edellinen lekuri muisti rauhoitella että toimenpide on kivuton ja ohi parissa minuutissa. No niinpä taas, joko lekurit ovat patologisia valehtelijoita tai sitten ilmiö perustuu johonkin käänteispsykologiseen jekkuun, mutta kaikkihan me tiedämme mitä tapahtuu jos lekuri kertoo että toimenpide "saattaa vähän kirpaista"? Olin toimenpidepöydällä kolme varttia. Tämä kertonee kaiken?

Jos ei kertonut, niin kerrottakoon lisää. Huomattavan hermostunut lekuriopiskelija/harjoittelija/whatchamacallit survoi, rusikoi ja kopeloi koko pienen sydämensä tarmolla ja instrumenttitarjottimensa valikoimalla, mutta ei kun ei kun ei. Miehen ilmeet oli näkemisen arvoiset. Onneksi paikalla oli ystävällinen ja huolehtivainen hoitsu rauhoittelemassa ja kannustamassa poikasta, jottei tuo raukkareppana vallan hätääntynyt (hoitsu muisti jopa välillä tiedustella olenko jo mahdollisesti pyörtynyt tai piakkoin aikeissa pyörtyä, mistä pisteet - ilmeisesti myös oma ilmeilyni oli paljonpuhuvaa). No, juuri kun aloin pohtia pitäisikö ehdottaa, että hommataan jostain käsipeili ja etsin kohdunkaulani itse, paikalle hätyytettiin synnytyssalista päivystävä lääkäri pelastamaan päivä ja päivystys. Että anteeksi vaan sille mammalle jonka lekurin varastin, toivottavasti en keskeyttänyt mitään tärkeää.

Tämä aikuistenoikealääkäri sai sitten homman pakettiin melko vähäeleisesti, ja edelleen ystävällinen hoitsu lohdutti että runsaasta verenvuodosta ei ole haittaa eivätkä simpat ui sen mukana pihalle, koska vuoto tulee kohdun ulkopuolelta, ei sisäpuolelta - no ai JAA, huomasin kyllä ettei se sohinta osunut sinne päinkään. Niin juu, jos joku inssiin matkaava luki tänne asti, niin ottakaa siteitä mukaan!

Mukava aikustenoikealääkäri antoi vielä muistoksi oikein kuvan sankarillisesta follistani, joka oli reippaasti kasvanut lämminhenkisten uhkailujeni kannustamana oikein muhkeaksi, kokoakin oli yli kaksi senttiä! Huima kasvupyrähdys, pitää muistaa ostaa kehykset alkuviikosta! Limiskin näytti kuulemma "kauniilta" (oih, voi kiitos!), ja oli riittävän paksu. Kaippa sitä siitäkin voi iloita?

No niin, nyt varmaan sitten voi laskea että menkat tulee kahden viikon päästä viikonloppuna, ja sitten heti maanantaina voin pommittaa klinikan ajanvarausmuksuluuria. Näin se homma etenee!

Hei muuten mielenkiinnosta, jos blogiin osuu joku syvällistä viisautta omaava henkilö, onko tuo sinällään ihan jees, että näytteen annon ja inssin välissä on neljä tuntia, ylikin? No, kaippa se pesussa käytetty liuos sitten pitää kavereita hengissä niin kauan että tumpelompikin tuleva lääkärismies saa ne oikeaan osoitteeseen, sitten ajan kanssa ja aikanaan. Mutta siis jos tässä inssitouhussa nyt olisi joku pointti ja järki, niin varmaan sekin menetettäisiin, kun kaverit olisi jo ehtineet heittää henkensä ennen poikkeuksellisen kauniin limikseni kohtaamista.