Juu, täällä taas langalla kaikkien optimistien äiti, positiivisuuden perikuva Taivaanpii. Not.

Nyt sitä on sitten käyty ronkittavana ja tutkittavana polilla jälleen koko pariskunnan voimin. Konstit on monet, mutta suottapa niitä käyttämään, kun hoitosuunnitelman voi vaikkapa kätevästi copy-pasteta edellliseltä asiakkaalta. Ja sitä edelliseltä. Ja sitä edelliseltä. Ja sitä....

Niin, nokkelimmat ehkä muistavat, että meidän tapauksessa inssi on ajanhukkaa ja onnistuminen suunnilleen yhtä todennäköistä kun Elviksen toinen tuleminen. No arvatkaapa mikä hoito meille on seuraavaksi suunnitteilla, reseptit käpälässä ja kaikkea? Ei voi olla totta, mistä tiesitte? INSSIPÄ TIETYSTI.

Kysyin siltä lekurilta ihan suoraan, että näkeekö se inssin yrittämisessä mitään järkeä. Vastaus oli "voihan sitä aina yrittää". Kysyin pitääkö se edes teoreettisesti mahdollisena meidän tilanteessa onnistumista inssillä, johon se totesi että "no ei varsinaisesti näillä tutkimustuloksilla, mutta eihän sitä koskaan tiedä, tutkimuksethan kertovat vain sen hetkisen tilanteen."  Niinpä joo.

Eläköön yksilöllinen hoitosuunnitelma ja muuta paskaa. Ja ei muuta kun elättelemään vaaleanpunaisia unelmia ja haaveilemaan inssiplussasta. Just joo.

Mutta saivatpahan lykättyä meidän siirtymistä ICSI-jonoon melkein kolme kuukautta. Eihän sitä tiedä vaikka meidät saisi siirtymään yksityiselle, jos tarpeeksi kauan venyttää ja vanuttaa? Ystävällisesti lekuri kyllä jo mainosti erästä "tosi hyvää" klinikkaa.

Teille jotka suunnittelette hoitojen aloittamista julkisella sektorilla: Herätkää.