Jep jep. Juteltiin kaverin kanssa tuolta sovitulle keikalle menosta, ja kaveri puuskahti että onpa hyvä että minuun voi sentään aina luottaa, kun kaikki muut on raskaana, et sinä sentään. Niinpä niin, minuun voi luottaa, minä en raskaudu, ei pelkoa... Noh, tajusin kyllä että voivotteli perheellisten nihkeää lähtöä, mutta joo.

Ovisplussa tälle kuulle bongattuna, selvisin oikein kahden päivän testailuilla, hyvin mä vedän. Hohhoijaa, eipä sillä että uskoisin että näillä bongailuilla vielä kuuhun mennään, mutta onpahan sitten lekurille kiva kertoa että bongattu on perkele.

Ärh, tää turhautumisen, väsymisen ja pettymyksen määrä on jotain niin ylitsevuotavaa, että en kohta viitsi edes itse kuunnella tätä ainaista väninää. Sääli että itseään ei voi kääntää hiljaisemmalle. Eikös tämä ois niitä hommia jotka voi hoitaa nukutuksessa? Herättäkää kun tää on ohi?

Mutta joo.