maanantai, 29. syyskuu 2008
Onneksi en minä sentään - kp 17
Ovisplussa tälle kuulle bongattuna, selvisin oikein kahden päivän testailuilla, hyvin mä vedän. Hohhoijaa, eipä sillä että uskoisin että näillä bongailuilla vielä kuuhun mennään, mutta onpahan sitten lekurille kiva kertoa että bongattu on perkele.
Ärh, tää turhautumisen, väsymisen ja pettymyksen määrä on jotain niin ylitsevuotavaa, että en kohta viitsi edes itse kuunnella tätä ainaista väninää. Sääli että itseään ei voi kääntää hiljaisemmalle. Eikös tämä ois niitä hommia jotka voi hoitaa nukutuksessa? Herättäkää kun tää on ohi?
Mutta joo.
Kommentit