Jäin pohtimaan vielä tuota miesnäkökulmaa lapsettomuuteen. Vanha ystäväni herra Google syöksyi apuun, ja päädyin lueskelemaan opinnäytetyötä miesten kokemuksista lapsettomuuteen liittyen. Otsikon kommentti pisti silmään, olisi voinut tulla minun suustani.

Onko se sitten niin erilaista? Kokeeko mies sen eri tavalla? Tuosta opinnäytetyöstä kiinnitti huomiota sama asia jota pohdin edellisessä viestissäni. "Vaimon suru tekee miehenkin surulliseksi". Kuka sitten tukee ja ketä, jos seurauksena vaan kummankin olo pahenee?

*******
Muokkaanpas vielä:

Nyt tarkemmalla tutkailulla huomasin, että kysymyksessä on kahden Diakonia-ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijan lopputyö, ja kyselytutkimukseen oli sisällytetty myös hengellinen näkökulma. Kysely oli suunnattu AVA-lapsettomuusklinikan miespuolisille asiakkaille. Kyselyn hengellistä näkökulmaa edustaa psalmi 127:

"Lapset ovat herran lahja,
kohdun hedelmä on hänen antinsa.
Kuin nuolet soturin kädessä
ovat nuorena saadut lapset.
Onnellinen se mies, jonka viini
on nuolia täynnä!
Hän ei jää tappiolle,
kun hän kaupunginportilla käräjöi
vihamiestensä kanssa!"

Hmm... No niin no. Onhan tuokin tietysti näkökulma lapsettomuuteen...