Ja minkäköhän takia mun just tässä asiassa piti olla oikeassa?

Nyt se on sitten kirjoissa ja kansissa, mustaa valkoisella. Luomuplussan osuminen meidän kohdalle on yhtä todennäköistä kuin sen jo aiemmin mainitun Nobelin pystin. Kuulostiko pahalta? No kerronko vielä että hoitojen kanssakin on vähän siinä ja tässä, ei hyvältä vaikuta niidenkään suhteen?

Ja jos joku edes KEHTAA tulla ah, niin pirteästi  kertoilemaan Pirkko-tädin työkaverin tyttären kissasta, joka kolmenkymmenen vuoden turhien lapsettomuushoitojen jälkeen saikin ihme-miracle-etusivunotsikko-luomuplussan, niin heittelen perkele esineillä. KATOS KUN NE IHMETARINAT ON IHMETARINOITA SIKSI; ETTEI SELLAISTA TAPAHDU. Ei ainakaan meille. Tai siis pitäiskö niinq luovuttaa? Lakata yrittämästä? Eiku sehän meni jo.

Ryömin luolaani kuolemaan.