perjantai, 24. joulukuu 2010

Jaaaaaaa meeeee toivootam

...jaaaa mee toivotam, riemullista ja hyvää joulua kaikille tänne eksyneille.

 

Arvatkaas mikä on hassua? Miehen edellisen näytteen tulokset oli normaalit. Ei mitään teratozoospermiaa. Normaali.

On se kyllä jännä, näinkin monen vuoden jälkeen. Kirjaan tämän tänne ylös siltä varalta että joku vastaavan tuomion saanut etsii vertaistukea. Hakusanat teratozoospermia, diagnoosi, aargh, ei voi olla totta ja miksi juuri me.

Hyvää joulua!

torstai, 2. syyskuu 2010

Oottekos kuulleet

Päivän positiiviset asiat:

Sain tänään ensimmäiset onnittelut raskaudesta masuntaputtelun kera .

 

 

Se pieni varjopuoli asiassa:

En ole raskaana. 

.....

.........

.................

Vieläkään.

Ollenkaan.

Ei, en todellakaan ole, se on vissiin läskiä, kiitos kysymästä.

Ei, ihan totta en ole. Usko pois. Joo joo, kertoisin jos oisin. Pissinkö testiin tässä ja nyt?

Juu, ei ole edes suunnitelmissa kuules. Ei ole. Juu ei. Ei juu. Juu en nuorene tästä kyllä enää.

No, nyt kun tuli puheeksi, niin ei, ei me olla edes harkittu moisia. No ei, ei oo meiän juttu.

Ai muutti teidän elämää? No juu. Siksipä me ei niitä hankitakaan.

Ai miten niin? No niin. No, onhan se nyt vähän niin että.... no, kun nyt aattelee miten sullekin kävi, tiedäthän...

Ai miten niin? Eeeeeeen mä mitään tarkottanu. Tietenkään. Vaikka no...

Vaikka siis onhan toi ihan normaalia, sun ikäselle naiselle.... Kun se raskaus on niin rankka kropalle ja kaikkea. Ja tunikathan on nykyisin muotia?

Ja niin siis joo. Kyllähän mäkin joskus aattelin niitä lapsia tehdä. Sillon nuorempana. Ja tehtiinhän me sitten se yks, mikäs sen nimi oli. En vaan sit jotenkin yhtään muista mihin sen laitoin?

Kuules mitäs sä noin äiti-ihmisenä sanot, onko esikoisen kasvulle haitallista jos tekee toisen ennen kun ekaa on vielä löydetty? Meinaan että ei se nyt kovin kaukana voi olla, kun ei me olla ees muutettu sen jälkeen tai mitään.

Kröhöm.

Anteeks mitä? Eeeeeiiiii, kun ajatuksissani vaan olin. Niin siis juu en ole raskaana, se on se toinen meiän työpisteestä. Joo arvasin että oot kuullu juoruja. heh heh. Juu et tietenkään tarkottanu että mulla ois mahaa. Hohhoi. Hmm.. .

Mäpä käyn kattoon onko vielä sitä kahvia.

maanantai, 9. elokuu 2010

Mun elämä - milloin siitä tuli näin hirveä?

Vaaleanpunaista lahjapaperia, hörsönauhaa ja kimalletta, kortti jossa on tarkkaan harkittu heippa-vaan-kissaeläimelle, jätettäköön tuotesijoittelu mielikuvitustenne varaan.

Reilu kaksi ja puoli vuotta sitten makasin eteisen lattialla nielemässä äänetöntä tuskaa kännykkä kädessä. Niille tulee jo toinen, meille ei ensimmäistäkään. Kun vaan kestäisi kipua vielä muutaman sekunnin, koska sen jälkeen on muutama sekunti vähemmän kestettävää. Niitä seuraavia voi miettiä sitten myöhemmin, ellei lattia avaudukaan alapuolelta ja vie mukanaan kuten toive olisi.

Muutamalla kuukaudella vajaa kaksi vuotta sitten pitelin sylissä valkoisiin puettua prinsessaa ja vannoin täyttäväni kummin velvoitteeni seisomalla järkkymättä aallonmurtajana pahan maailman ja pienen tulokkaan välillä. Kunhan vaan hengität rauhallisesti ja syvään, rauhallisesti nenän kautta sisään, ei se haittaa jos itkettää, ne vaan luulee että oot niin liikuttunut, kuuntele vaan tuon liperikaverin ärrävikaa, älä sanoja.

Vuosi ja päivä sitten söin kakkua hilpeän väriseltä paperilautaselta ja tuijotin tyhjyyteen ohi kahvipöydän ympärillä vipeltävien metrinmittojen. Tässä se nyt oli, tällaisia ei meillä ole koskaan. Koskaan. Koskaankoskaankoskaan. Ehkä se myöhemmin on jo helpompaa kestää, näitä synttäreitä tulee ja menee, kohta ne on jo rippijuhlia ja kaipa ne vaihdevuodetkin jossain vaiheessa armahtavat. Ehkä se siitä.

Tänään kiharran lahjapaketin nauhoja ja lasken päiviä taaksepäin. Päiviä niihin aikoihin jolloin ajatteli miten paljon helpompaa tulee olemaan silloin kun kaikki toivo on heitetty. Kylläpäs sitä oli väärässä. Sillä mitä jää jos ei enää ole mitään?

Tyhjyys.

keskiviikko, 24. maaliskuu 2010

Päivän hyvä työ

Aamutelkkarissa joku fiksu haastateltava kertoi onnellisen elämän salaisuuden. Tee joka päivä joku vaikea, haastava tai ikävä työ ja kehu itseäsi siitä loppupäivä.

Tänään työntelin pari tuntia vauvanvaunuja, jotta vaunujen sisällön holhooja sai vapaata vauvasta. Lisäksi istuin kahvilla täysin tyynenä kuuntelemassa pohdintaa siitä missä kuussa seuraava kannattaisi panna alulle, jotta vapaat saa limiteltyä kivasti.

Saako jo kehua?

torstai, 18. helmikuu 2010

Vihdoinkin - syy selvillä!

Kauanhan tässä jo on tahkottukin, on oltu vuoroon selittämättömiä, meil-fäktöreitä, fiör-fäktöreitä ja sitten taas selittämättömiä. Nyt sitten koko hommaan alkoi löytyä järjen valoa ja syy-seuraus-suhdetta, kun Miäs soitteli viimeisimmän spermanäytteensä tuloksia.

Niitä ei ollut.

Sen sijaan ystävällinen puhelinaikatäti kyllä huomautti että Miähen puolison tulokset kyllä ovat tulleet, josko Miäs haluaa kehottaa puolisoa soittamaan omista tuloksistaan? No tokihan miäs haluaa, siispä Taivaanpii kiinni puhelimella töistä ja eikun kammen varteen. Istu ja pala, toden totta, mitkäs tulokset tällä kertaa? Juu kuulkaas rouva, kun nämä sinun spermatuloksesi ovat saapuneet.

Hmm... No tätä en osannut epäillä, mutta ehkäpä tämä selittää jotain. Onkos se ihmekään etten raskaudu, jos keho tuottaakin munasolujen sijaan vääränmerkkisiä sukusoluja! Mul on kuulkaa munat!

No, olihan toki muitakin Taivaanpiin tuloksia saapunut, kuten erittäin haastavana lääketieteellisenä toimenpiteenä ilman potilaan läsnäoloa otetun verikokeen (jumaleissön, ilmeisesti mies toimi verenluovuttajana mun verikokeelle?) tuloksia. Ne olivat kuitenkin niin supersalaisia ja hirvittävän vaikeita potilaan ymmärtää, että niitä varten piti varata lääkäriaika. Taivaanpii matkaan ja Miäs mukaan (josko tarvitaan verenluovuttajaa), pyhäkretonki niskaan ja kuuliaisina istumaan polin penkille. Taas raottuu salaisuuden verho kun saamme kuulla nämä mullistavat faktat suoraan Herra Tohtorin suusta.

- Juu, ihan normaaliltahan nämä näyttää.

Kiitos ja hei. Eteisen matolle leijailee kaksi neitseellisen valkoista kirjekuorta, ihka omansa kullekin säädylle ja puolisolle, poliklinikkamaksu 28,50 per lätty.

Jotenkin niin ihanaa kun tietää olevansa asiantuntevissa käsissä.