Kaikkea sitä ihminen keksii. Nyt sain päähäni aloittaa blogin, ja vuodattaa (eh...) tänne tuntojani meidän lapsettomuusprojektista. Niin, hassua sinällään, sellaiselta tämä alkaa tuntua. Mikäköhän tässä on se perimmäinen idea? No enpä tiedä.

Kun silloin noin vuosi sitten alettiin puuhailla tämän aiheen parissa, takaraivossa hakkasi pelko siitä, ettei tästä mitään tulekaan. Teatraalisella äänellä paasasin Miehelle, että siihenhän voi mennä VUOSIkin ihan hyvin. No niinpä voi mennä juu. Vaikka enpä olisi uskonut silloin.

Nyt tekisi mieli todeta ihan yhtä teatraalisella äänellä, että jotkut saa sen jälkeen LAPSIAkin. Ja ihan yhtä vähän uskon siihen vaihtoehtoon. No, kaikki saman kokeneet tietävät mistä tuulee, kun loppukierrossa synkistellään. Juu, lämmöt alhaalla ja menkkakivut on todellisuutta, tietäähän sen mitä tästä seuraa viimeistään ylihuomenna.

Heh. Melkoinen journalisti olen, varmaankin varmin tapa karkottaa bloginsa lukijat, on aloittaa kunnon synkistelyllä ja itsesäälissä rypemisellä. No, tässä sitä teille, koko rahan edestä!