Katosin kartalta ja itseltäni hetkeksi. Vieläkin vähän ollaan hakoteillä. Tilanne on se, että ei ole tilannetta. Lapsetonna en voi lentää, vanki olen maan ja niin pois päin.

Matkalle on osunut lekurin vaihdoksia, ja lekurit ovat siinä vaihtamisinnostuksessaan vaihtaneet diagnoosia. Nyt me ollaan selittämättömiä, eikös olekin paljon kivempaa? Mikään ei ole vialla, joten mitään ei ole syytä hoitaa. Kaksi vuotta yritystä johtuukin siis auringonpilkuista. Rohkenin ehkä hieman kritisoida tuota kommenttia aiempien lekureiden diagnooseihin vedoten, VIRHE, mutta nyt olen sentään oppinut että lääkäri on aina oikeassa. Myös seuraava lääkäri, joka on eri mieltä ensimmäisen kanssa, on oikeassa. Tämä ei tarkoita sitä, että ensimmäinen lääkäri olisi väärässä, vaan sitä että sinä olet väärässä. Samaa leikkiä voi edellleen jatkaa kolmannen, neljännen ja viidennentoista lääkärin kanssa.

Kiitos ihanille ihmisille jotka ovat huhuilleet. Olen taustalta seuraillut teidän onnistumisianne ja onnettomuuttanne, mutten ole ollut riittävän eheä kommentoimaan. Anteeksi.

Ps. Ai niin muuten. Kaikkihan te tiedätte sen sympaattisen lekurityypin joka hoidon jälkeen toivottaa tervetulleeksi alkuraskauden ultraan, kertoo että nyt kaikki vaikutti oikein todella erityisen hyvältä ja kyllä hänellä nyt on semmoinen tunne. Siellä oikein hoitajien kanssa peukkuja teille pitävät, ai että.  Lukekaapa lapsettomuuspalstoja. Muistakaa ensi kerralla ilahtua yhtä paljon kun Mäkkärin kassa toivottaa JUURI TEILLE hyvää ruokahalua. Kyllä se sitä aidosti tarkoittaa, siellä varmaan kassan takana puree kynsiään ja miettii että mahtoiko ruoka nyt maistua. Mainitkaapa Mäkkärin kassalle esimiehestä tai lekurille potilasasiamiehestä, niin jopa alkaa enin sokerisuus karista. Nimim. kokemusta on...