Siis ihan oikeesti nyt.

Nyt joku "lapsellinen" tulee selittämään. Nyt mä en enää tajuu!

Mä tiedän. Mä olen lapseton katkera paska, mulla ei ole oikeutta kääriytyä itseeni ja olettaa että muut pyörii mun navan ympärillä. Vain se että mun oma elämä on helvettiä ei oikeuta vaatimaan minkäänlaista myötätuntoa tai erityiskohtelua. Muilla on oikeus elää täydellistä vaaleanpunaista Ikea-elämäänsä, ja mulla on velvollisuus toimia hyvänä muistutuksena siitä, kuinka paskaa elämä vois olla, jos se ei ois niin hyvin. Siis aatelkaa, miettikää nyt sitä Taivaanpiitä, kyllä sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa tätä meidän Nico-Petteriä kun tietää että asiat vois olla niin huonosti! Okei, mä ymmärrän.

Mä tiedän. Pelkästään se, että mä olen lapseton, ei tarkota ettäkö mä voisin leikkiä jotain pumpuliprinsessaa norsunluutornissa. Mun velvollisuuksiini sukulaisena, ystävänä ja työkaverina kuuluu ihastella vauvakuvia, ultrakuulumisia ja hassun hauskoja lasten tempauksia. Mun pitää mukisematta ottaa syliin joka ainoa työpaikalle raahattu tiitäinen, mun pitää ostaa kummilusikka ja hyssytellä kastemekkoonsa kyllästynyttä karjuvaa nimensaajaa, mun pitää lähettää kukkia synnärille ja riimitellä herttaisia onnitteluloruja, mun pitää kuunnella kolme tuntia puhelimessa kuinka karmeaa on kun raskaus venyy yli lasketun ajan ja olo on kankea, mun pitää ymmärtää kuinka "epätoivoinen" vauvakuumeilija ehti olla, kun pikkukakkonen tärppää vasta kolmannesta yrityskierrosta. Okei, mä teen niin.

Mä tiedän. Lapsettomuus on asia johon on vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa, joten mun pitää ymmärtää ettei siitä puhuta. On ihan jees että mun paras ystävä ei enää halua soittaa mulle, koska on niin kamalaa ajatella mun kohtaloa, alkaa itkettää. On ihan jees että raskaana oleva ihminen ei halua "vaarantaa vauvaansa ajattelemalla niin pahaa asiaa", koska semmosista synkistä ajatuksista varmaan erittyy vauvaan jotain pahoja hormooneja. Vähän sellasia samanlaisia joita mä eritän stressaamalla, tiedättekste niitä mistä lapsettomuus johtuu. On ihan ok ettei mua haluta kutsua opiskelukavereiden pikkujouluihin, koska on niin mukavaa viettää pikkujouluja "kerrankin lasten ehdoilla samassa elämäntilanteessa olevien kesken." Ja ootteko muuten kuullu siitä Taivaanpiistä? Hitto, mä varmaan tappasin itteni. Mulle lapset on ihan kaikki kaikessa.

Mä tiedän. Muiden ei tarvi lakata elämästä vaan koska minä tein niin. Muiden elämä jatkuu. Muiden ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä että heillä menee paremmin. Kaikki eivät edes tiedä meidän lapsettomuudesta, kaikkia ei ihan rehellisesti sanottuna kiinnosta. Show must go on, se on ihan ok.

Mutta oikeesti. Nyt joku tulee ja selittää mulle. Missä ****tin välissä joulukortti lakkasi olemasta hyvän joulun toivotus SAAJALLE, ja siitä tulikin LÄHETTÄJÄN hyvän joulun ja oman onnen konkreettinen todistuskappale, jossa se oma piipiäinen on tällätty hassunkuriseen pipariukkopukuun ja ultrakuvan vauvahahmolle on leikattu huovasta veikeä tonttuhattu. Missä vaiheessa joulukortin lähettämisessä lakkasi olemasta kysymys vastaanottajan ajattelemisesta, missä välissä se kääntyi niin että se on ihan sama sen hailee mitä teille kuuluu, mutta me kyllä nyt hei vietetään aivan ihana joulu! Okei, te ootte lapsettomia ja käytte läpi kriisiä, mut vähänks meillä on sulonen vauva! Eiks oo vielä sulosempi kun siinä viime viikon kuvassa? Vähänks hyvä ilme tossa kuvassa! Ja ai niin joo, hyvää joulua teillekin vaikka varmaan aika paskaa teillä just nyt, eiks oo ihanan näkönen toi meidän neiti kun se tollein hymyilee?

Kyllä, olen ihastellut niitä samaisen ipanan vauvakuvia jo pitkin vuotta, että saadaan ne tyhjät aukot täytettyä kiusallisissa keskusteluissa joissa on vahingossa puhe kääntynyt minun kuulumisiini. Ei tunnu missään. Juu, on kivaa kun muilla on kivaa.  Ja ei, tuota toista tenavaa en ole koskaan nähnyt enkä tule näkemäänkään, mutta tokihan mammansa siitä haluaa kaiket päivät puhua. Omista lapsista on varmaan ihanaa puhua koko ajan.  Mutta MILLÄ *****N LOGIIKALLA haluatte toivottaa mulle ja miehelleni hyvää joulua lähettämällä vauvanne valokuvan?

Oikeasti? Kertokaa mikä se ajatuskuvio on? "Kyllä ne varmaan ilahtuu kun ne näkee vauvoja?" Vaiko:  "Juu terkkuja sinne teillekin, ja hirveen ikävä se teiän lapsettomuusjuttu, mutta tässä teille oikeen vasullinen iloa ja riemua kun saatte katsoa että meilläpä on tämmönen! Eiks ooki ihana? Eiks ooki?"

Tänään täyskäsi, kolme vauvavalokuvaa ja kaksi taaperoa joulukorttina. Viimeisin tulokas kellii söpösti nakuna vanhempiensa sängyllä. Onks ihan jees jos lähetän vaihtarina kuvan meidän tyhjästä sängystä, tekstillä riemukkaan iloista joulua? Eihän ne siitä voi loukkaantua, eihän ne voi olettaa että kaikki on iloisia niinkun nekin?

Jos te oikeasti haluatte mulle hyvää joulua, pyyhkikää mut teidän joulukorttilistasta. Lupaan katsoa ne iiiiiiiihanat joulukuvat sitten vaikka pyhien jälkeen. Lupaan vingahdella ihastuneesti ja pohtia kumman näköä siinä on enemmän. Lupaan taivastella kuinka ne on kasvaneet. Mutta eikö tässäkin asiassa voitais julistaa joku joulurauha?

Katkera paska. Thäts mii.