...jaaaa mee toivotam, riemullista ja hyvää joulua kaikille tänne eksyneille.

Arvatkaas mikä on hassua? Miehen edellisen näytteen tulokset oli normaalit. Ei mitään teratozoospermiaa. Normaali.

On se kyllä jännä, näinkin monen vuoden jälkeen. Kirjaan tämän tänne ylös siltä varalta että joku vastaavan tuomion saanut etsii vertaistukea. Hakusanat teratozoospermia, diagnoosi, aargh, ei voi olla totta ja miksi juuri me.

Hyvää joulua!

Päivän positiiviset asiat:

Sain tänään ensimmäiset onnittelut raskaudesta masuntaputtelun kera .

Se pieni varjopuoli asiassa:

En ole raskaana. 

.....

.........

.................

Vieläkään.

Ollenkaan.

Ei, en todellakaan ole, se on vissiin läskiä, kiitos kysymästä.

Ei, ihan totta en ole. Usko pois. Joo joo, kertoisin jos oisin. Pissinkö testiin tässä ja nyt?

Juu, ei ole edes suunnitelmissa kuules. Ei ole. Juu ei. Ei juu. Juu en nuorene tästä kyllä enää.

No, nyt kun tuli puheeksi, niin ei, ei me olla edes harkittu moisia. No ei, ei oo meiän juttu.

Ai muutti teidän elämää? No juu. Siksipä me ei niitä hankitakaan.

Ai miten niin? No niin. No, onhan se nyt vähän niin että.... no, kun nyt aattelee miten sullekin kävi, tiedäthän...

Ai miten niin? Eeeeeeen mä mitään tarkottanu. Tietenkään. Vaikka no...

Vaikka siis onhan toi ihan normaalia, sun ikäselle naiselle.... Kun se raskaus on niin rankka kropalle ja kaikkea. Ja tunikathan on nykyisin muotia?

Ja niin siis joo. Kyllähän mäkin joskus aattelin niitä lapsia tehdä. Sillon nuorempana. Ja tehtiinhän me sitten se yks, mikäs sen nimi oli. En vaan sit jotenkin yhtään muista mihin sen laitoin?

Kuules mitäs sä noin äiti-ihmisenä sanot, onko esikoisen kasvulle haitallista jos tekee toisen ennen kun ekaa on vielä löydetty? Meinaan että ei se nyt kovin kaukana voi olla, kun ei me olla ees muutettu sen jälkeen tai mitään.

Kröhöm.

Anteeks mitä? Eeeeeiiiii, kun ajatuksissani vaan olin. Niin siis juu en ole raskaana, se on se toinen meiän työpisteestä. Joo arvasin että oot kuullu juoruja. heh heh. Juu et tietenkään tarkottanu että mulla ois mahaa. Hohhoi. Hmm.. .

Mäpä käyn kattoon onko vielä sitä kahvia.

Vaaleanpunaista lahjapaperia, hörsönauhaa ja kimalletta, kortti jossa on tarkkaan harkittu heippa-vaan-kissaeläimelle, jätettäköön tuotesijoittelu mielikuvitustenne varaan.

Reilu kaksi ja puoli vuotta sitten makasin eteisen lattialla nielemässä äänetöntä tuskaa kännykkä kädessä. Niille tulee jo toinen, meille ei ensimmäistäkään. Kun vaan kestäisi kipua vielä muutaman sekunnin, koska sen jälkeen on muutama sekunti vähemmän kestettävää. Niitä seuraavia voi miettiä sitten myöhemmin, ellei lattia avaudukaan alapuolelta ja vie mukanaan kuten toive olisi.

Muutamalla kuukaudella vajaa kaksi vuotta sitten pitelin sylissä valkoisiin puettua prinsessaa ja vannoin täyttäväni kummin velvoitteeni seisomalla järkkymättä aallonmurtajana pahan maailman ja pienen tulokkaan välillä. Kunhan vaan hengität rauhallisesti ja syvään, rauhallisesti nenän kautta sisään, ei se haittaa jos itkettää, ne vaan luulee että oot niin liikuttunut, kuuntele vaan tuon liperikaverin ärrävikaa, älä sanoja.

Vuosi ja päivä sitten söin kakkua hilpeän väriseltä paperilautaselta ja tuijotin tyhjyyteen ohi kahvipöydän ympärillä vipeltävien metrinmittojen. Tässä se nyt oli, tällaisia ei meillä ole koskaan. Koskaan. Koskaankoskaankoskaan. Ehkä se myöhemmin on jo helpompaa kestää, näitä synttäreitä tulee ja menee, kohta ne on jo rippijuhlia ja kaipa ne vaihdevuodetkin jossain vaiheessa armahtavat. Ehkä se siitä.

Tänään kiharran lahjapaketin nauhoja ja lasken päiviä taaksepäin. Päiviä niihin aikoihin jolloin ajatteli miten paljon helpompaa tulee olemaan silloin kun kaikki toivo on heitetty. Kylläpäs sitä oli väärässä. Sillä mitä jää jos ei enää ole mitään?

Tyhjyys.

Aamutelkkarissa joku fiksu haastateltava kertoi onnellisen elämän salaisuuden. Tee joka päivä joku vaikea, haastava tai ikävä työ ja kehu itseäsi siitä loppupäivä.

Tänään työntelin pari tuntia vauvanvaunuja, jotta vaunujen sisällön holhooja sai vapaata vauvasta. Lisäksi istuin kahvilla täysin tyynenä kuuntelemassa pohdintaa siitä missä kuussa seuraava kannattaisi panna alulle, jotta vapaat saa limiteltyä kivasti.

Saako jo kehua?

Kauanhan tässä jo on tahkottukin, on oltu vuoroon selittämättömiä, meil-fäktöreitä, fiör-fäktöreitä ja sitten taas selittämättömiä. Nyt sitten koko hommaan alkoi löytyä järjen valoa ja syy-seuraus-suhdetta, kun Miäs soitteli viimeisimmän spermanäytteensä tuloksia.

Niitä ei ollut.

Sen sijaan ystävällinen puhelinaikatäti kyllä huomautti että Miähen puolison tulokset kyllä ovat tulleet, josko Miäs haluaa kehottaa puolisoa soittamaan omista tuloksistaan? No tokihan miäs haluaa, siispä Taivaanpii kiinni puhelimella töistä ja eikun kammen varteen. Istu ja pala, toden totta, mitkäs tulokset tällä kertaa? Juu kuulkaas rouva, kun nämä sinun spermatuloksesi ovat saapuneet.

Hmm... No tätä en osannut epäillä, mutta ehkäpä tämä selittää jotain. Onkos se ihmekään etten raskaudu, jos keho tuottaakin munasolujen sijaan vääränmerkkisiä sukusoluja! Mul on kuulkaa munat!

No, olihan toki muitakin Taivaanpiin tuloksia saapunut, kuten erittäin haastavana lääketieteellisenä toimenpiteenä ilman potilaan läsnäoloa otetun verikokeen (jumaleissön, ilmeisesti mies toimi verenluovuttajana mun verikokeelle?) tuloksia. Ne olivat kuitenkin niin supersalaisia ja hirvittävän vaikeita potilaan ymmärtää, että niitä varten piti varata lääkäriaika. Taivaanpii matkaan ja Miäs mukaan (josko tarvitaan verenluovuttajaa), pyhäkretonki niskaan ja kuuliaisina istumaan polin penkille. Taas raottuu salaisuuden verho kun saamme kuulla nämä mullistavat faktat suoraan Herra Tohtorin suusta.

- Juu, ihan normaaliltahan nämä näyttää.

Kiitos ja hei. Eteisen matolle leijailee kaksi neitseellisen valkoista kirjekuorta, ihka omansa kullekin säädylle ja puolisolle, poliklinikkamaksu 28,50 per lätty.

Jotenkin niin ihanaa kun tietää olevansa asiantuntevissa käsissä.

Siis ihan oikeesti nyt.

Nyt joku "lapsellinen" tulee selittämään. Nyt mä en enää tajuu!

Mä tiedän. Mä olen lapseton katkera paska, mulla ei ole oikeutta kääriytyä itseeni ja olettaa että muut pyörii mun navan ympärillä. Vain se että mun oma elämä on helvettiä ei oikeuta vaatimaan minkäänlaista myötätuntoa tai erityiskohtelua. Muilla on oikeus elää täydellistä vaaleanpunaista Ikea-elämäänsä, ja mulla on velvollisuus toimia hyvänä muistutuksena siitä, kuinka paskaa elämä vois olla, jos se ei ois niin hyvin. Siis aatelkaa, miettikää nyt sitä Taivaanpiitä, kyllä sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa tätä meidän Nico-Petteriä kun tietää että asiat vois olla niin huonosti! Okei, mä ymmärrän.

Mä tiedän. Pelkästään se, että mä olen lapseton, ei tarkota ettäkö mä voisin leikkiä jotain pumpuliprinsessaa norsunluutornissa. Mun velvollisuuksiini sukulaisena, ystävänä ja työkaverina kuuluu ihastella vauvakuvia, ultrakuulumisia ja hassun hauskoja lasten tempauksia. Mun pitää mukisematta ottaa syliin joka ainoa työpaikalle raahattu tiitäinen, mun pitää ostaa kummilusikka ja hyssytellä kastemekkoonsa kyllästynyttä karjuvaa nimensaajaa, mun pitää lähettää kukkia synnärille ja riimitellä herttaisia onnitteluloruja, mun pitää kuunnella kolme tuntia puhelimessa kuinka karmeaa on kun raskaus venyy yli lasketun ajan ja olo on kankea, mun pitää ymmärtää kuinka "epätoivoinen" vauvakuumeilija ehti olla, kun pikkukakkonen tärppää vasta kolmannesta yrityskierrosta. Okei, mä teen niin.

Mä tiedän. Lapsettomuus on asia johon on vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa, joten mun pitää ymmärtää ettei siitä puhuta. On ihan jees että mun paras ystävä ei enää halua soittaa mulle, koska on niin kamalaa ajatella mun kohtaloa, alkaa itkettää. On ihan jees että raskaana oleva ihminen ei halua "vaarantaa vauvaansa ajattelemalla niin pahaa asiaa", koska semmosista synkistä ajatuksista varmaan erittyy vauvaan jotain pahoja hormooneja. Vähän sellasia samanlaisia joita mä eritän stressaamalla, tiedättekste niitä mistä lapsettomuus johtuu. On ihan ok ettei mua haluta kutsua opiskelukavereiden pikkujouluihin, koska on niin mukavaa viettää pikkujouluja "kerrankin lasten ehdoilla samassa elämäntilanteessa olevien kesken." Ja ootteko muuten kuullu siitä Taivaanpiistä? Hitto, mä varmaan tappasin itteni. Mulle lapset on ihan kaikki kaikessa.

Mä tiedän. Muiden ei tarvi lakata elämästä vaan koska minä tein niin. Muiden elämä jatkuu. Muiden ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä että heillä menee paremmin. Kaikki eivät edes tiedä meidän lapsettomuudesta, kaikkia ei ihan rehellisesti sanottuna kiinnosta. Show must go on, se on ihan ok.

Mutta oikeesti. Nyt joku tulee ja selittää mulle. Missä ****tin välissä joulukortti lakkasi olemasta hyvän joulun toivotus SAAJALLE, ja siitä tulikin LÄHETTÄJÄN hyvän joulun ja oman onnen konkreettinen todistuskappale, jossa se oma piipiäinen on tällätty hassunkuriseen pipariukkopukuun ja ultrakuvan vauvahahmolle on leikattu huovasta veikeä tonttuhattu. Missä vaiheessa joulukortin lähettämisessä lakkasi olemasta kysymys vastaanottajan ajattelemisesta, missä välissä se kääntyi niin että se on ihan sama sen hailee mitä teille kuuluu, mutta me kyllä nyt hei vietetään aivan ihana joulu! Okei, te ootte lapsettomia ja käytte läpi kriisiä, mut vähänks meillä on sulonen vauva! Eiks oo vielä sulosempi kun siinä viime viikon kuvassa? Vähänks hyvä ilme tossa kuvassa! Ja ai niin joo, hyvää joulua teillekin vaikka varmaan aika paskaa teillä just nyt, eiks oo ihanan näkönen toi meidän neiti kun se tollein hymyilee?

Kyllä, olen ihastellut niitä samaisen ipanan vauvakuvia jo pitkin vuotta, että saadaan ne tyhjät aukot täytettyä kiusallisissa keskusteluissa joissa on vahingossa puhe kääntynyt minun kuulumisiini. Ei tunnu missään. Juu, on kivaa kun muilla on kivaa.  Ja ei, tuota toista tenavaa en ole koskaan nähnyt enkä tule näkemäänkään, mutta tokihan mammansa siitä haluaa kaiket päivät puhua. Omista lapsista on varmaan ihanaa puhua koko ajan.  Mutta MILLÄ *****N LOGIIKALLA haluatte toivottaa mulle ja miehelleni hyvää joulua lähettämällä vauvanne valokuvan?

Oikeasti? Kertokaa mikä se ajatuskuvio on? "Kyllä ne varmaan ilahtuu kun ne näkee vauvoja?" Vaiko:  "Juu terkkuja sinne teillekin, ja hirveen ikävä se teiän lapsettomuusjuttu, mutta tässä teille oikeen vasullinen iloa ja riemua kun saatte katsoa että meilläpä on tämmönen! Eiks ooki ihana? Eiks ooki?"

Tänään täyskäsi, kolme vauvavalokuvaa ja kaksi taaperoa joulukorttina. Viimeisin tulokas kellii söpösti nakuna vanhempiensa sängyllä. Onks ihan jees jos lähetän vaihtarina kuvan meidän tyhjästä sängystä, tekstillä riemukkaan iloista joulua? Eihän ne siitä voi loukkaantua, eihän ne voi olettaa että kaikki on iloisia niinkun nekin?

Jos te oikeasti haluatte mulle hyvää joulua, pyyhkikää mut teidän joulukorttilistasta. Lupaan katsoa ne iiiiiiiihanat joulukuvat sitten vaikka pyhien jälkeen. Lupaan vingahdella ihastuneesti ja pohtia kumman näköä siinä on enemmän. Lupaan taivastella kuinka ne on kasvaneet. Mutta eikö tässäkin asiassa voitais julistaa joku joulurauha?

Katkera paska. Thäts mii.

Mä en haluu enää ajatella lapsettomuutta. En jaksa kärsiä ja pohtia ja märehtiä ja käydä läpi ja käsitellä ja kärsiä ja toivoa ja koittaa hyväksyä ja murtua ja kärsiä ja miettiä ja kieltää tosiasiat ja kärsiä ja pohtia todennäköisyyksiä ja tutustua faktoihin ja pettyä ja kärsiä ja masentua ja ja ja.....sanoinko muuten jo kärsiä? KÄRSIÄ LAPSETTOMUUDESTA.

En halua enää ajatella koko asiaa. Lapsia ei tule, tämä selvä, kiva kiitti hei, jatketaanko eteenpäin ja unohdetaan koko juttu? Siis oikeesti? Tarviiko siitä koko ajan muistuttaa? Tarviiko koko ajan lyödä naamalle raskausuutisia ja yksivuotissynttärikutsuja ja leikkiviä lapsia ja vauvauteluja? Onko ihan oikeesti tarpeellista tukkia meili kavereiden vauvakuvilla ja kadut ja torit raskaana olevilla naisilla? Ihanko pakko telkkarin on työntää joka tuutista kätilödokkareita ja meille-tulee-vauvaa ja eikös hei sisustettais tässä jaksossa vauvanhuone? Ootteko nyt ihan varmoja ettei lehtiin enää voi kirjottaa mistään muusta kun sen-ja-tämän julkkiksen vauvaonnesta?

Eikö nyt perkele voi joku asia elämässä olla täysin tämän aihepiirin ulkopuolella? Mites nyt noi työkuviot, nythän vois vaihtaa työpaikkaakin kun ei tarvi miettiä sitä äitiyslomaa? (Koska sitä ei tule.) Entäs vallanko pitäis se rakennusprojekti aloittaa, kun ei tarvi sitä vauva-aikaa niin miettiä? (Koska sitä ei tule.) Nehän on noi pienet talopaketit aika edullisia, nyt kun ei tarvi niitä lastenhuoneitakaan aatella? (Koska niissä ei kukaan koskaan asu.) Mites toi autonvaihto, eikö ois aika kiva semmonen pieni näpsäkkä sportti, nythän ei tarvi niin sitä takaronttia ja takapenkkiä miettiä? (Koska siellähän ei koskaan lastenistuinta ja vaunuja sovitella) Sehän vois olla ihan hyvä se jatkotutkintokin, noin niinkun uran kannalta, sitähän ois nyt ihan fiksua aatella kun ei tarvi surra sitä opintojen keskenjäämistä lasten takia?

Niin, siis oliko se nyt niin että niitä ei ollut tosiaan tulossa? No voi miten ikävää. Niin, ja se asuinalue minne olitte rakentaa aikonu, sehän oli lasten kannalta tosi kiva? Ai niin joo, niitähän ei tule. Hei tiiätkö sen kivan lastenvaateliikkeen siinä kävelykadulla, just sen jossa et oo koskaan käyny ja jonne sulla ei koskaan tuu mitään asiaa? Ja hei nyt kun käyt siinä hammaslekurissa, niin muista siinä odotustilassa istua sinne vasempaan laitaan, kun sinne oikeen laidan ovelle missä on se toinen neuvola tiiäkkö, niin sinnehän sulla ei oo mitään asiaa koskaan. Ja jos käyt tullessas kaupassa, niin muistatko ensin kiertää ne vauvalehtihyllyt, väistellä niitä onnellisia perheitä ja raskausmahoja, luovia vaippapakettien välistä Bona-osaston ohi ja jos vielä kerkeet, niin käytkö hei Alkossa, nyt kun ei enää tarvi sitä raskausjutskaakaan varoa?

No mut nyt kun ei oo niitä lapsiakaan, niin teillä on varmaan tosi ihanaa ja voitte vaikka matkustella, no voihan tosiaan ne lapsiperheetkin, ei sillä, mutta niinkun eiks oo kiva että tekin voitte? Voit vaikka maata siinä hotskun altaalla ja kattella kuinka joku iskäpiskä onnellisena opettaa poikaansa uimaan. Sun miehes ei muuten koskaan tuu opettaan, nyt kun tuli puheeks. Mut onhan se kiva vaikka ihan rentoutua ja ottaa aurinkoo, ja kuunnella kuinka saksalainen kotirouva kertoo selkäs takana että ootahan vaan tuokin kun muutaman lapsen on pullauttanu, niin luopuu kyllä noista bikineistään...Eikö oo muuten kiva ettei teidän koskaan tarvi pohtia mitään lastenaltaita tai Bamse-kerhoja tai muita sellasia juttuja kun valitsette hotellia? Eikö ookin tosi kiva?

Ai niin, mitäs teille muuten kuuluu, ja koskas te muuten meinaatte perhettä perustaa? Eikö ois tämmönen pallero aika ihana kuitenkin? Ota tästä kuule vaavin mallia! Ai ai, milläs me nyt saatais toi sun mieheskin vauvakuume oikein heräämään, otapa kuule tästä meidän Jami-Jessica sylkkyyn! Ei pidä liian kauaa odottaa, et sinäkään tuosta enää nuorene! On ne vaan niin ihania ne vauvat, eikö sun yhtään tekis tämmöstä nyyttiä mieles? Kerroinko muuten jo että Sirpalle ja Anterolle taitaa jo neljäs tulla?

Mä en haluuuuuuuuuuuuuu....

Katosin kartalta ja itseltäni hetkeksi. Vieläkin vähän ollaan hakoteillä. Tilanne on se, että ei ole tilannetta. Lapsetonna en voi lentää, vanki olen maan ja niin pois päin.

Matkalle on osunut lekurin vaihdoksia, ja lekurit ovat siinä vaihtamisinnostuksessaan vaihtaneet diagnoosia. Nyt me ollaan selittämättömiä, eikös olekin paljon kivempaa? Mikään ei ole vialla, joten mitään ei ole syytä hoitaa. Kaksi vuotta yritystä johtuukin siis auringonpilkuista. Rohkenin ehkä hieman kritisoida tuota kommenttia aiempien lekureiden diagnooseihin vedoten, VIRHE, mutta nyt olen sentään oppinut että lääkäri on aina oikeassa. Myös seuraava lääkäri, joka on eri mieltä ensimmäisen kanssa, on oikeassa. Tämä ei tarkoita sitä, että ensimmäinen lääkäri olisi väärässä, vaan sitä että sinä olet väärässä. Samaa leikkiä voi edellleen jatkaa kolmannen, neljännen ja viidennentoista lääkärin kanssa.

Kiitos ihanille ihmisille jotka ovat huhuilleet. Olen taustalta seuraillut teidän onnistumisianne ja onnettomuuttanne, mutten ole ollut riittävän eheä kommentoimaan. Anteeksi.

Ps. Ai niin muuten. Kaikkihan te tiedätte sen sympaattisen lekurityypin joka hoidon jälkeen toivottaa tervetulleeksi alkuraskauden ultraan, kertoo että nyt kaikki vaikutti oikein todella erityisen hyvältä ja kyllä hänellä nyt on semmoinen tunne. Siellä oikein hoitajien kanssa peukkuja teille pitävät, ai että.  Lukekaapa lapsettomuuspalstoja. Muistakaa ensi kerralla ilahtua yhtä paljon kun Mäkkärin kassa toivottaa JUURI TEILLE hyvää ruokahalua. Kyllä se sitä aidosti tarkoittaa, siellä varmaan kassan takana puree kynsiään ja miettii että mahtoiko ruoka nyt maistua. Mainitkaapa Mäkkärin kassalle esimiehestä tai lekurille potilasasiamiehestä, niin jopa alkaa enin sokerisuus karista. Nimim. kokemusta on...

Tänään kävin varmistamassa ettei apteekkarin lasten tarvitse tässäkään kuussa hakea opintotukea. Yli seittemänsataa, helkkari! No tosin saahan niistä osan takaisin.

Kohta se sitten lähtee. Huu.

Olin muuten melkoinen meedio, kun en aikoinani liittynyt "tiineenä talviaikaan" -projektiin, kun epäilin etten ole vielä edes päässyt ICSIin asti ennen sen loppumista. Ne enpä ollutkaan! No, nyt on päästy jo pelikentille, mitäs jos sen kunniaksi polkaistaan uusi proggis pystyyn? Fair play, kaikki pelaa, kaikki plussaa? Joukkoplussat helluntaiksi? Positiivisena kevääseen? Ketä mukana, ketkä pelaa?

Eiks me ruveta jo hommiin?
Niihin vauvantekohommiin!

Hei, hei, vauvantekohomma se on simppeli
siihen tarvitaan vaan lekuri ja katetri,
hei, hei beibi eikö lopeteta nyt se peli
ja mennään sitten suorinta tietä ICSIin

Ensin mä riisun puolialasti
ja jätetään välistä myös turha inssi
ja sitten voidaan ruveta vauvantekohommiin
No eiks me ruveta vauvantekohommiin?

Mä sanon uuh, visa sanoo aah
ja siitä tulee vauva ((x2))
Se on simppeliiiiiii
Hei beibi, beibi, beibi

Hei, vauvantekohomma se on simppeli
siihen tarvitaan vaan äiti, isukki ja lekuri
beibi eikö lopeteta nyt se peli
ja mennään sitten suorinta tietä ICSIin

Ensin mä riisun puolialasti
ja jätetään välistä myös turhat inssit
Ja sitten voidaan suveta vauvantekohommiin,
no eiks me ruveta vauvantekohommiin?

Mä sanon uuh, visa sanoo aah
ja siitä tulee vauva. ((x2))

Vielä kerran: mä sanon waah, visa sanoo aah
eikä kestä kauan
Kun mä sanon uuh, visa sanoo aah
yheksän kuukautta vaan sitten tulee vauva
Se on simppelii
beibi, beibi, beibi

Jotku luulee että haikara tuo vauvan
jotku hörhöt meinas kloonata ihmisen
ei, ei, mä sanon solubiologi tekee vauvan
se on hormonipistos joka tekee sen sen

No kun se sanoo uuh, toinen sanoo aah
ja siitä tulee vauva
Kun mä sanon uuh, visa sanoo aah
siitä tulee vauva((x3))
Se on simppelii
hei beibi, beibi, beibi

Eiks me mennä jo ICSIin ((x3))
Hei beibi, beibi, beibi

(Ja alkuperäisversio: Kapteeni Ääni - Vauvantekohomma)

...viikko lääkityksen alkuun, jännitys tiivistyy.....