Siis ihan oikeesti nyt.

Nyt joku "lapsellinen" tulee selittämään. Nyt mä en enää tajuu!

Mä tiedän. Mä olen lapseton katkera paska, mulla ei ole oikeutta kääriytyä itseeni ja olettaa että muut pyörii mun navan ympärillä. Vain se että mun oma elämä on helvettiä ei oikeuta vaatimaan minkäänlaista myötätuntoa tai erityiskohtelua. Muilla on oikeus elää täydellistä vaaleanpunaista Ikea-elämäänsä, ja mulla on velvollisuus toimia hyvänä muistutuksena siitä, kuinka paskaa elämä vois olla, jos se ei ois niin hyvin. Siis aatelkaa, miettikää nyt sitä Taivaanpiitä, kyllä sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa tätä meidän Nico-Petteriä kun tietää että asiat vois olla niin huonosti! Okei, mä ymmärrän.

Mä tiedän. Pelkästään se, että mä olen lapseton, ei tarkota ettäkö mä voisin leikkiä jotain pumpuliprinsessaa norsunluutornissa. Mun velvollisuuksiini sukulaisena, ystävänä ja työkaverina kuuluu ihastella vauvakuvia, ultrakuulumisia ja hassun hauskoja lasten tempauksia. Mun pitää mukisematta ottaa syliin joka ainoa työpaikalle raahattu tiitäinen, mun pitää ostaa kummilusikka ja hyssytellä kastemekkoonsa kyllästynyttä karjuvaa nimensaajaa, mun pitää lähettää kukkia synnärille ja riimitellä herttaisia onnitteluloruja, mun pitää kuunnella kolme tuntia puhelimessa kuinka karmeaa on kun raskaus venyy yli lasketun ajan ja olo on kankea, mun pitää ymmärtää kuinka "epätoivoinen" vauvakuumeilija ehti olla, kun pikkukakkonen tärppää vasta kolmannesta yrityskierrosta. Okei, mä teen niin.

Mä tiedän. Lapsettomuus on asia johon on vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa, joten mun pitää ymmärtää ettei siitä puhuta. On ihan jees että mun paras ystävä ei enää halua soittaa mulle, koska on niin kamalaa ajatella mun kohtaloa, alkaa itkettää. On ihan jees että raskaana oleva ihminen ei halua "vaarantaa vauvaansa ajattelemalla niin pahaa asiaa", koska semmosista synkistä ajatuksista varmaan erittyy vauvaan jotain pahoja hormooneja. Vähän sellasia samanlaisia joita mä eritän stressaamalla, tiedättekste niitä mistä lapsettomuus johtuu. On ihan ok ettei mua haluta kutsua opiskelukavereiden pikkujouluihin, koska on niin mukavaa viettää pikkujouluja "kerrankin lasten ehdoilla samassa elämäntilanteessa olevien kesken." Ja ootteko muuten kuullu siitä Taivaanpiistä? Hitto, mä varmaan tappasin itteni. Mulle lapset on ihan kaikki kaikessa.

Mä tiedän. Muiden ei tarvi lakata elämästä vaan koska minä tein niin. Muiden elämä jatkuu. Muiden ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä että heillä menee paremmin. Kaikki eivät edes tiedä meidän lapsettomuudesta, kaikkia ei ihan rehellisesti sanottuna kiinnosta. Show must go on, se on ihan ok.

Mutta oikeesti. Nyt joku tulee ja selittää mulle. Missä ****tin välissä joulukortti lakkasi olemasta hyvän joulun toivotus SAAJALLE, ja siitä tulikin LÄHETTÄJÄN hyvän joulun ja oman onnen konkreettinen todistuskappale, jossa se oma piipiäinen on tällätty hassunkuriseen pipariukkopukuun ja ultrakuvan vauvahahmolle on leikattu huovasta veikeä tonttuhattu. Missä vaiheessa joulukortin lähettämisessä lakkasi olemasta kysymys vastaanottajan ajattelemisesta, missä välissä se kääntyi niin että se on ihan sama sen hailee mitä teille kuuluu, mutta me kyllä nyt hei vietetään aivan ihana joulu! Okei, te ootte lapsettomia ja käytte läpi kriisiä, mut vähänks meillä on sulonen vauva! Eiks oo vielä sulosempi kun siinä viime viikon kuvassa? Vähänks hyvä ilme tossa kuvassa! Ja ai niin joo, hyvää joulua teillekin vaikka varmaan aika paskaa teillä just nyt, eiks oo ihanan näkönen toi meidän neiti kun se tollein hymyilee?

Kyllä, olen ihastellut niitä samaisen ipanan vauvakuvia jo pitkin vuotta, että saadaan ne tyhjät aukot täytettyä kiusallisissa keskusteluissa joissa on vahingossa puhe kääntynyt minun kuulumisiini. Ei tunnu missään. Juu, on kivaa kun muilla on kivaa.  Ja ei, tuota toista tenavaa en ole koskaan nähnyt enkä tule näkemäänkään, mutta tokihan mammansa siitä haluaa kaiket päivät puhua. Omista lapsista on varmaan ihanaa puhua koko ajan.  Mutta MILLÄ *****N LOGIIKALLA haluatte toivottaa mulle ja miehelleni hyvää joulua lähettämällä vauvanne valokuvan?

Oikeasti? Kertokaa mikä se ajatuskuvio on? "Kyllä ne varmaan ilahtuu kun ne näkee vauvoja?" Vaiko:  "Juu terkkuja sinne teillekin, ja hirveen ikävä se teiän lapsettomuusjuttu, mutta tässä teille oikeen vasullinen iloa ja riemua kun saatte katsoa että meilläpä on tämmönen! Eiks ooki ihana? Eiks ooki?"

Tänään täyskäsi, kolme vauvavalokuvaa ja kaksi taaperoa joulukorttina. Viimeisin tulokas kellii söpösti nakuna vanhempiensa sängyllä. Onks ihan jees jos lähetän vaihtarina kuvan meidän tyhjästä sängystä, tekstillä riemukkaan iloista joulua? Eihän ne siitä voi loukkaantua, eihän ne voi olettaa että kaikki on iloisia niinkun nekin?

Jos te oikeasti haluatte mulle hyvää joulua, pyyhkikää mut teidän joulukorttilistasta. Lupaan katsoa ne iiiiiiiihanat joulukuvat sitten vaikka pyhien jälkeen. Lupaan vingahdella ihastuneesti ja pohtia kumman näköä siinä on enemmän. Lupaan taivastella kuinka ne on kasvaneet. Mutta eikö tässäkin asiassa voitais julistaa joku joulurauha?

Katkera paska. Thäts mii.

Mä en haluu enää ajatella lapsettomuutta. En jaksa kärsiä ja pohtia ja märehtiä ja käydä läpi ja käsitellä ja kärsiä ja toivoa ja koittaa hyväksyä ja murtua ja kärsiä ja miettiä ja kieltää tosiasiat ja kärsiä ja pohtia todennäköisyyksiä ja tutustua faktoihin ja pettyä ja kärsiä ja masentua ja ja ja.....sanoinko muuten jo kärsiä? KÄRSIÄ LAPSETTOMUUDESTA.

En halua enää ajatella koko asiaa. Lapsia ei tule, tämä selvä, kiva kiitti hei, jatketaanko eteenpäin ja unohdetaan koko juttu? Siis oikeesti? Tarviiko siitä koko ajan muistuttaa? Tarviiko koko ajan lyödä naamalle raskausuutisia ja yksivuotissynttärikutsuja ja leikkiviä lapsia ja vauvauteluja? Onko ihan oikeesti tarpeellista tukkia meili kavereiden vauvakuvilla ja kadut ja torit raskaana olevilla naisilla? Ihanko pakko telkkarin on työntää joka tuutista kätilödokkareita ja meille-tulee-vauvaa ja eikös hei sisustettais tässä jaksossa vauvanhuone? Ootteko nyt ihan varmoja ettei lehtiin enää voi kirjottaa mistään muusta kun sen-ja-tämän julkkiksen vauvaonnesta?

Eikö nyt perkele voi joku asia elämässä olla täysin tämän aihepiirin ulkopuolella? Mites nyt noi työkuviot, nythän vois vaihtaa työpaikkaakin kun ei tarvi miettiä sitä äitiyslomaa? (Koska sitä ei tule.) Entäs vallanko pitäis se rakennusprojekti aloittaa, kun ei tarvi sitä vauva-aikaa niin miettiä? (Koska sitä ei tule.) Nehän on noi pienet talopaketit aika edullisia, nyt kun ei tarvi niitä lastenhuoneitakaan aatella? (Koska niissä ei kukaan koskaan asu.) Mites toi autonvaihto, eikö ois aika kiva semmonen pieni näpsäkkä sportti, nythän ei tarvi niin sitä takaronttia ja takapenkkiä miettiä? (Koska siellähän ei koskaan lastenistuinta ja vaunuja sovitella) Sehän vois olla ihan hyvä se jatkotutkintokin, noin niinkun uran kannalta, sitähän ois nyt ihan fiksua aatella kun ei tarvi surra sitä opintojen keskenjäämistä lasten takia?

Niin, siis oliko se nyt niin että niitä ei ollut tosiaan tulossa? No voi miten ikävää. Niin, ja se asuinalue minne olitte rakentaa aikonu, sehän oli lasten kannalta tosi kiva? Ai niin joo, niitähän ei tule. Hei tiiätkö sen kivan lastenvaateliikkeen siinä kävelykadulla, just sen jossa et oo koskaan käyny ja jonne sulla ei koskaan tuu mitään asiaa? Ja hei nyt kun käyt siinä hammaslekurissa, niin muista siinä odotustilassa istua sinne vasempaan laitaan, kun sinne oikeen laidan ovelle missä on se toinen neuvola tiiäkkö, niin sinnehän sulla ei oo mitään asiaa koskaan. Ja jos käyt tullessas kaupassa, niin muistatko ensin kiertää ne vauvalehtihyllyt, väistellä niitä onnellisia perheitä ja raskausmahoja, luovia vaippapakettien välistä Bona-osaston ohi ja jos vielä kerkeet, niin käytkö hei Alkossa, nyt kun ei enää tarvi sitä raskausjutskaakaan varoa?

No mut nyt kun ei oo niitä lapsiakaan, niin teillä on varmaan tosi ihanaa ja voitte vaikka matkustella, no voihan tosiaan ne lapsiperheetkin, ei sillä, mutta niinkun eiks oo kiva että tekin voitte? Voit vaikka maata siinä hotskun altaalla ja kattella kuinka joku iskäpiskä onnellisena opettaa poikaansa uimaan. Sun miehes ei muuten koskaan tuu opettaan, nyt kun tuli puheeks. Mut onhan se kiva vaikka ihan rentoutua ja ottaa aurinkoo, ja kuunnella kuinka saksalainen kotirouva kertoo selkäs takana että ootahan vaan tuokin kun muutaman lapsen on pullauttanu, niin luopuu kyllä noista bikineistään...Eikö oo muuten kiva ettei teidän koskaan tarvi pohtia mitään lastenaltaita tai Bamse-kerhoja tai muita sellasia juttuja kun valitsette hotellia? Eikö ookin tosi kiva?

Ai niin, mitäs teille muuten kuuluu, ja koskas te muuten meinaatte perhettä perustaa? Eikö ois tämmönen pallero aika ihana kuitenkin? Ota tästä kuule vaavin mallia! Ai ai, milläs me nyt saatais toi sun mieheskin vauvakuume oikein heräämään, otapa kuule tästä meidän Jami-Jessica sylkkyyn! Ei pidä liian kauaa odottaa, et sinäkään tuosta enää nuorene! On ne vaan niin ihania ne vauvat, eikö sun yhtään tekis tämmöstä nyyttiä mieles? Kerroinko muuten jo että Sirpalle ja Anterolle taitaa jo neljäs tulla?

Mä en haluuuuuuuuuuuuuu....

Katosin kartalta ja itseltäni hetkeksi. Vieläkin vähän ollaan hakoteillä. Tilanne on se, että ei ole tilannetta. Lapsetonna en voi lentää, vanki olen maan ja niin pois päin.

Matkalle on osunut lekurin vaihdoksia, ja lekurit ovat siinä vaihtamisinnostuksessaan vaihtaneet diagnoosia. Nyt me ollaan selittämättömiä, eikös olekin paljon kivempaa? Mikään ei ole vialla, joten mitään ei ole syytä hoitaa. Kaksi vuotta yritystä johtuukin siis auringonpilkuista. Rohkenin ehkä hieman kritisoida tuota kommenttia aiempien lekureiden diagnooseihin vedoten, VIRHE, mutta nyt olen sentään oppinut että lääkäri on aina oikeassa. Myös seuraava lääkäri, joka on eri mieltä ensimmäisen kanssa, on oikeassa. Tämä ei tarkoita sitä, että ensimmäinen lääkäri olisi väärässä, vaan sitä että sinä olet väärässä. Samaa leikkiä voi edellleen jatkaa kolmannen, neljännen ja viidennentoista lääkärin kanssa.

Kiitos ihanille ihmisille jotka ovat huhuilleet. Olen taustalta seuraillut teidän onnistumisianne ja onnettomuuttanne, mutten ole ollut riittävän eheä kommentoimaan. Anteeksi.

Ps. Ai niin muuten. Kaikkihan te tiedätte sen sympaattisen lekurityypin joka hoidon jälkeen toivottaa tervetulleeksi alkuraskauden ultraan, kertoo että nyt kaikki vaikutti oikein todella erityisen hyvältä ja kyllä hänellä nyt on semmoinen tunne. Siellä oikein hoitajien kanssa peukkuja teille pitävät, ai että.  Lukekaapa lapsettomuuspalstoja. Muistakaa ensi kerralla ilahtua yhtä paljon kun Mäkkärin kassa toivottaa JUURI TEILLE hyvää ruokahalua. Kyllä se sitä aidosti tarkoittaa, siellä varmaan kassan takana puree kynsiään ja miettii että mahtoiko ruoka nyt maistua. Mainitkaapa Mäkkärin kassalle esimiehestä tai lekurille potilasasiamiehestä, niin jopa alkaa enin sokerisuus karista. Nimim. kokemusta on...

Tänään kävin varmistamassa ettei apteekkarin lasten tarvitse tässäkään kuussa hakea opintotukea. Yli seittemänsataa, helkkari! No tosin saahan niistä osan takaisin.

Kohta se sitten lähtee. Huu.

Olin muuten melkoinen meedio, kun en aikoinani liittynyt "tiineenä talviaikaan" -projektiin, kun epäilin etten ole vielä edes päässyt ICSIin asti ennen sen loppumista. Ne enpä ollutkaan! No, nyt on päästy jo pelikentille, mitäs jos sen kunniaksi polkaistaan uusi proggis pystyyn? Fair play, kaikki pelaa, kaikki plussaa? Joukkoplussat helluntaiksi? Positiivisena kevääseen? Ketä mukana, ketkä pelaa?

Eiks me ruveta jo hommiin?
Niihin vauvantekohommiin!

Hei, hei, vauvantekohomma se on simppeli
siihen tarvitaan vaan lekuri ja katetri,
hei, hei beibi eikö lopeteta nyt se peli
ja mennään sitten suorinta tietä ICSIin

Ensin mä riisun puolialasti
ja jätetään välistä myös turha inssi
ja sitten voidaan ruveta vauvantekohommiin
No eiks me ruveta vauvantekohommiin?

Mä sanon uuh, visa sanoo aah
ja siitä tulee vauva ((x2))
Se on simppeliiiiiii
Hei beibi, beibi, beibi

Hei, vauvantekohomma se on simppeli
siihen tarvitaan vaan äiti, isukki ja lekuri
beibi eikö lopeteta nyt se peli
ja mennään sitten suorinta tietä ICSIin

Ensin mä riisun puolialasti
ja jätetään välistä myös turhat inssit
Ja sitten voidaan suveta vauvantekohommiin,
no eiks me ruveta vauvantekohommiin?

Mä sanon uuh, visa sanoo aah
ja siitä tulee vauva. ((x2))

Vielä kerran: mä sanon waah, visa sanoo aah
eikä kestä kauan
Kun mä sanon uuh, visa sanoo aah
yheksän kuukautta vaan sitten tulee vauva
Se on simppelii
beibi, beibi, beibi

Jotku luulee että haikara tuo vauvan
jotku hörhöt meinas kloonata ihmisen
ei, ei, mä sanon solubiologi tekee vauvan
se on hormonipistos joka tekee sen sen

No kun se sanoo uuh, toinen sanoo aah
ja siitä tulee vauva
Kun mä sanon uuh, visa sanoo aah
siitä tulee vauva((x3))
Se on simppelii
hei beibi, beibi, beibi

Eiks me mennä jo ICSIin ((x3))
Hei beibi, beibi, beibi

(Ja alkuperäisversio: Kapteeni Ääni - Vauvantekohomma)

...viikko lääkityksen alkuun, jännitys tiivistyy.....

...ja mitä se sanoo???

-----------* I * C * S * I -------------------

 _o_*
* A  

  _o/*
*  A  

*\o/*    
  A  

*\o_      
  A  *

 _o_   
* A *

Näinhän se siis menee, seuraavaksi laitetaan siis kovat piippuun ja lähdetään tositoimiin. Kokolailla kovasti jo jännittää, mutta päätin kerrankin lähteä liikenteeseen sillä kuuluisalla positiivisella asenteella, joka varppina ihanvarmaan juu takaa mitäs muuta kun onnistuneen lopputuloksen. Ja vaikka ei takaisikaan, niin tärkeintähän on että kaikki pelaa ja antaa kaikkensa ja tsemppaa hienosti ja ja ja niinkun hei kaikki joukkueen puolesta!

Ilmottautumisia Taivaanpiin cheerleading-joukkueeseen vastaanotetaan. Pääsyvaatimuksina on yltiöpositiivinen mielenlaatu ja kaikenlainen realisminpakoilu! Jee! Plussaksi lasketaan hakijan kyky tavata ICSI alle kahdella kirjoitusvirheellä, sekä kyky näyttää hyvältä tikku-ukoksi piirreltynä. Hiphip! Pompomit tulee talon puolesta.

Onko meillä kivaa??? ON!!! Mihin me mennään??? Ei kuulu!!! Mihin me mennään???

ICSIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin!!!

 _o_*        _o/*          *\o/*          *\o_          _o_
* A          * A              A                A  *       * A *

Jaahas, ilmeisesti Vuodatuksen ylläpito on havainnut juttujeni totaalisen heikon tason ja ryhtynyt toimenpiteisiin, koska en ole hetkeen onnistunut tänne kirjautumaan. No ehkä ihan hyvä että jonkinlaista sensuuria sentään täälläkin harrastetaan.

Huomasin eilen jotain kiintoisaa. Tässä viime aikoina olen käräyttänyt itseni suhtautumasta varsin positiivisesti edessä olevaan hoitorupeamaan. Hitto, jos klinikka mainostaa niinkin kovia onnistumisprosentteja, niin miksipä me ei onnistuttaisi? Jos kerran vielä ei ole tiedossa mitään ongelmaa tai estettä ICSIn onnistumiselle, niin mitäpä niillä etukäteen murehtimaan. Mitäpä jos tärppääkin?

No, en tiedä mikä kevätpörriäinen on korvien väliin lentänyt, kun moisia horisen. Mutta nyt siis siihen kiintoisaan havaintoon. Eilen lueskelin adoptioprosessista kertovaa blogia, jonka kirjoittaja oli odotellut lasta jo kovin kovin pitkään, ja murehti jo sitä saako lasta koskaan luokseen asti. Tuli kauhean surullinen olo pariskunnan puolesta. Ja kun asiaa päässäni illalla sängyssä vatvoin, niin minäpä vallan kauhistuin, ei mekään varmaan ikinä ikinä saada sitä adoptiolasta, meillä menee varmaan ainakin kymmenen vuotta, ei varmaan edes saada mitään myönteistä päätöstä, ihan varmana menee joku pieleen! Voi kauheeta, kaikki ne vuodet ihan turhaan!

Ja sitten tajusin, että onko se nyt pakko ruveta tässä vaiheessa masentumaan meidän adoptioprosessin epäonnistumisesta, kun ei olla vielä edes koko prosessiin hakeutumassa? Voitaisko nyt ensin olla pessimistisiä vaikka näiden hoitojen suhteen?

Oivallus oli siis kiteytetysti se, että olen jokaista lapsettomuus- tai adoptioaiheista blogia lukiessani varma, että meille käy varmasti just noin tai jos mahdollista vielä pahemmin. Meidän hoidot ei voi onnistua, koska sillä-ja-sillä kirjoittajallakaan ei onnistunu, ja se-ja-se joutu käymään niin monta kertaa sen läpi, ja ei tästä kyllä mitään tuu! Ei nää hoidot tepsi, ei tuu ikinä plussaa!

Jotenkin oon saanu päähäni että meillä menee kaikki pitkällä kaavalla ja vaikeimman kautta. Mutta entä jos ei menekään? Eikö tässä nyt ole ihan riittävästi vastoinkäymisiä matkalla ollut jo tähän asti, mitäs jos tästä eteenpäin meillä olisi tuuria?

Niin, ajatella.

Mitäs jos me onnistutaan?

Sattui käteen uusin Kodin kuvalehti, pitihän se lukea kun etusivu mainostaa mielenkiintoista hormoniartikkelia. Ja mitäs saammekaan lukea tästä asiantuntevasta, neljän sivun kattavasta analyysistä?

"13. Miten hormonit vaikuttavat lapsettomuuteen?

Lapsettomuus voi johtua hyvin monenlaisista eri asioista. Kyseessä on munasarjojen toimintahäiriö, johon ei aina välttämättä löydy syytä. Esimerkiksi e-pillerien pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa sen, että munasarjat nukkuvat, eikä niiden luonnollinen toiminta ala.

Myös kova stressaaminen ja sen aiheuttamat hormonimuutokset voivat aiheuttaa lapsettomuutta. Jos jännittää kauheasti, saako lapsia, voi olla, ettei tule raskaaksi. Kun hyväksyy itsensä lapsettomana, niin yhtäkkiä raskaus voikin alkaa."

Siis mitä v**ua?? Lapsettomuudessa on kysymys munasarjojen toimintahäiriöstä? Ai jaa, miksköhän ne sit miestä tutkii? Ja tämän toimintahäiriön aiheuttavat e-pillerit tai stressi? Tässäkö ihan oikeasti kaikki mitä saitte irti lapsettomuus ja hormonit - teemasta? Oikeasti? Toimittaja Hanna Vilo, oikeasti?

Jutussa on myös kuvattu hormonitoimintaa ikävuosittain. 30+ kohdassa kerrotaan muun muassa että:

"Kuukautiskierto voi jo alkaa heittelehtiä, ja munasarjat alkavat vanheta."

"Monelta raskaaksi tulo kuitenkin onnistuu edelleen."
(Ai oikein edelleen?? Kolmekymppisiltä mummoiltakin, niinkö? Wau!)

Ja oma suosikkini:

"Lapsettomat naiset voivat hyödyntää biologista luovuuttaan työelämässä. Äitien taas kannattaa keskittyä äitiyteen ja nauttia siihen liittyvistä asioista."
Siis MITÄ??? Hyödyntää biologista luovuuttaan???? BIOLOGISTA LUOVUUTTAAN???

HYVÄKSY ITSESI LAPSETTOMANA. Haistakaa nyt jo paska.

Tuo artikkeli suorastaan huutaa haisevaa vastalausetta lehden palautelaatikkoon. Haluaiskohan joku muukin teistä hyödyntää biologista luovuuttaan niin rakentavalla tavalla? Go for it! Älkää hei stressatko!

Ja kp 1.

Jos tää kerran piti olla apinallekin selvä miten tässä käy, miksi taas ryven pohjamudissa? Pitikö sitä mennä elättelemään edes niitä vähäsiä toiveita? Voi nyt hyvä helvetti, en kai mä nyt OIKEASTI kuvitellu että sillä tuhertamisella jostain ois voinu jotain tulla?

Puolustuksekseni todettakoon, että clomit nosti lämmöt kattoon loppukiertoa kohti, oli korkeammalla kun kertaakaan mun puolitoistavuotisen mittaushistoriani aikana. Mutta kaipa sekin nyt ois pitäny ymmärtää että clomit sen tekee, ei mikään muu.

Nyt ei jaksais. Huomenna pitäis pirteänä luennoida muutaman sadan ihmisen edessä. Toivottavasti en ala itkeä tai mitään.

Arvatkaa muuten mikä on erikoiskivaa? Inssin lasku ei ole vielä tullut. Se varmaan kruunaa tunnelman jahka postista paukahtaa. Eipä se julkisella mahdottoman kallista ole, mutta kun siihen laskee palkattoman poissaolon, matkat, clomit, ultrat, digitestit... Kiitti vaan kaikesta. Mä en tajua miten edes suostuin tähän pelleilyyn.

No just. Unohdetaan kaikki mitä sanoin haihattelusta.

Kerrataas viime jaksoa: inssi tehtiin ovista edeltävänä päivänä noin neljä tuntia simppojen luovutuksen jälkeen.

Another reason why timing is so important in IUI is because sperm used in this procedure is washed. Normally, unprepared sperm can live for as long as five days in fertile cervical mucus. However, washed sperm is thought to live for no more than 24 hours, with six to 12 hours being the average. Because washed sperm has such a short life span, performing IUI as close as possible to the time of ovulation will help increase the chances of success with this procedure.

Lähde

Pestyn sperman keskimääräinen elinikä 6-12 tuntia. Hienoa. Hyvä juttu. Mahtavaa.